Kukapa ei haluaisi olla tehokkaampi töissä, jotta aikaa ja energiaa riittäisi vapaa-ajallekin. Antoisan arjen tuhoajalla on monta nimeä: jahkaaminen, lykkääminen, viivyttely, vetkuttelu, tekemisen siirtäminen… Ärsyttävä tehtävä vaihtuu kissavideoon, kahvitaukoon tai turhanpäiväiseen touhuamiseen. Jahkaaja lykkää tarkoituksellisesti ja järjenvastaisesti suunnittelemaansa toimintaa, vaikka tietää, että viivyttelyllä on kielteisiä seurauksia ja asiat ovat huonommalla tolalla lykkäämisen vuoksi.
Historia toistaa itseään, ihminen toimii kuten on aina toiminut
Procrastination on vaivannut ihmisiä jo ennen ajanlaskun alkua. Viivyttelyyn on alun perin ollut hyvä syy, kun vaara on vaaninut kaikkialla. Nykypäivän työ on harvoin hengenvaarallista, mutta epäileväinen asenteemme työtehtäviä kohtaan käynnistää yhä sisäisen suojelumekanismin. Jahkaaminen alkaa, kun tehtävään liittyy negatiivisia ajatuksia ja pelonsekainen tunne.
Tutkimusten mukaan jopa viidennes aikuisväestöstä kärsii kroonisesta jahkaamisesta ja 95 % haluaisi minimoida sen, koska tehtävien lykkääminen vaikeuttaa työssä menestymistä ja alentaa suorituskykyä. Tekemisen välttelyyn liittyvä ahdistus vie paljon energiaa, ja stressi alkaa lopulta tuntua oireina kehossa. Saatamme havaita hengitysvaikeuksia, uniongelmia, vatsaoireita tai rintakipua. Itseaiheutetusta stressistä ei ole helppo puhua muille. Jakaminen on vaikeaa etenkin, jos mielessä kalvaa tunne, ettei osaa tarpeeksi, ettei riitä työssään ja haittaa hitaudellaan muiden työtä.
YMMÄRRÄ, miksi jahkaamisesta tulee kierre
Tunnistatko, miten jahkaaminen alkaa ja etenee? Tässä esimerkki draaman kaaresta:
1. Edessä on tehtävä, johon et kykene suhtautumaan neutraalisti. Saatat pitää hommaa epämiellyttävänä, tylsänä tai vaikeana.
2. Aivojen tehtävä on skannata ympäristön tuottamaa informaatiota. Pelon sekainen tunne saa aivot varuilleen: ”Liittyykö tehtävään jokin uhka?”
3. Hermoston tehtävä on pitää ihmisensä turvassa, joten se käynnistää puolustusreaktion: ”Älä tee sitä! Taistele, pakene, piiloudu tai jähmety!” Huomaat, että työhön ryhtyminen on vaikeaa.
4. Keho toimii, kuten vaaratilanteessa kuuluukin: Looginen ajattelu vaikeutuu, pulssi kohoaa, kädet hikoilevat, niska jännittyy, vatsassa ja rinnassa tuntuu ikävältä, rauhallinen hengitys muuttuu pinnalliseksi. Tässä tilassa työskentely ei todellakaan luista!
5. Helpotusta etsiessäsi tartut sijaistoimintoon eli nappaat puhelimen ja siirryt someen.
6. Helpotuksen tunne on merkki siitä, että pelastustehtävä onnistui. Ensi kerralla aivot ja hermosto tietävät heti, miten toimia eli ryhtyminen on vieläkin vaikeampaa.
TIEDOSTA, milloin ja miten sinä ja kollegasi jahkaatte, jotta osaatte auttaa toisianne
Mistä huomaat hakevasi helpotusta, kun pitäisi tarttua projektiin, joka ei houkuta? Entä miten jahkaaminen näkyy tiimissänne? Millaisella tahdilla itse kukin tarttuu vaikkapa uuden strategian edellyttämiin muutoksiin?
Keskustelkaa avoimesti, miksi ryhtyminen on vaikeaa ja millaista työntöapua itse kukin tarvitsee. Onko parasta tarttua ensimmäisenä hankalimpaan hommaan? Kannattaako tehdä sälätehtäviä alle? Löytyykö paras työtahti niin, että ensin tekee mukavan homman ja tylsä työ hoituu onnistumisen vanavedessä?
PAINA KAASUA, näytä sisäiselle vetkuttelijalle kuka määrää
Avain jahkaamisen lopettamiseen on uudenlainen suhtautuminen tehtävään. Myönteisempi suhtautuminen johtaa parempaan tunnetilaan, ja hyvä tunnetila avaa lukot. Sen jälkeen potku takamuksille ja työn ääreen! Kokeile tarttua nyt heti tehtävään, jota tekee mieli siirtää tuonnemmaksi tai jota olet jo siirtänyt. Kokeile näitä askeleita:
1. Kun havaitset ensimmäiset ahdistavat ajatukset, ota ohjat ja nosta taistelutahto: ”Homma on tehtävä joka tapauksessa. Työhön tarttumalla pääsen siitä eroon vähimmällä henkisellä ja fyysisellä tuskalla. Sen jälkeen on voittajaolo.”
2. Älä leimaa tehtävää inhottavaksi tai pelottavaksi, kun se kuitenkin on tehtävä. Neutraali asenne on viesti aivoille ja hermostolle, että sinua ei tarvitse suojella.
3. Pakota itsesi työskentelemään 5 minuuttia ja jatka sen jälkeen, jos pääsit vauhtiin.
4. Hengittele rauhallisesti. Turvallisessa mielentilassa olet fiksuin ja tehokkain. Aivojen eri osat alkavat kommunikoida keskenään, keskittyminen helpottuu ja keksit ratkaisuja.
5. Tiedosta kaiken aikaa, että tämä on vain homma muiden joukossa. Pyydä apua, jos et pääse eteenpäin.
6. Jaa iso projekti pieniksi etapeiksi ja laadi ytimekkäitä to-do listoja.
7. Aloita tehtävän tekeminen ja edistä urakkaa varsinkin silloin, kun se on vaikeaa.
Meissä jokaisessa asuu jahkaajan lisäksi myös tehokas huipputekijä!
Lue lisää jahkaamiseen liittyvästä tutkimuksesta: I’ll worry about it late